Seisomapaikka ikkunan vierestä kiitos.

Jälleen kerran pitkän ja ahdistavan työpäivän jälkeen pitäisi vielä jaksaa tunkeutua Helsingin rautatieaseman pummien läpi IC-luokan junaan ärsyttävien turistien hidastellessa tiellä. Juna sattuu tällä kertaa lähtemään ajallaan joten olen kohtuu pirteällä päällä tilanteen huomioon ottaen. Tilanne muuttuu toki hetkellisesti, tai kenties lopullisesti huonompaan suuntaan kun vaunussa harhaillut paikkalipun omaava turisti tulee nillittämään että istun hänen paikallaan. No, en jaksa kommunikoida idioottien kanssa joten vaihdan sanaa sanomatta toisaalle etsimään vapaata paikkaa.

Noin kahden vaunun päästä semmoinen löytyykin. Istuudun alas ja otan takin pois päältäni junan saapuessa Pasilaan. Eikä menee aikaakaan, niin on taas paikkalipputuristi ahdistelemassa minua. Ei muuta kuin kamat kantoon ja taas etsimään kolmatta paikkaa. Tämä löytyy jostain parin vaunun päästä jälleen. Nyt ehkä saisin istua loppumatkan ja avaan jopa kirjan kuvitellessani, että olemassaoloni ja oikeuteni olisi turvattu.

Juna saapuu Tikkurilaan vaihtopaikalle jolloin tietenkin sieltä tuppautuu matkaan lisää pellejä pakollisine paikkalippuineen ja minä vaihdan viimeisen kerran paikkaa. Päätän seistä seuravaan tunnin meluisassa välitilassa vaunujen välissä, mihin toivoaksen VR:n kaltainenkaan paskafirma ei myy ainuttakaan paikkalippua. Tärkeilevä vanhalta viinalta haiseva lipunmyyjä kehtaa vielä tulla tarkistamaan kuukausilippuani eikä anna minulle selkeää vastausta onko junassa paikkoja, joihin ei tietokonepalvelu ole myynyt paikkalippuja. En viitsi enää puhua hänellekään koska hän ei ole sen arvoinen.