Kärryilevä kulkutauti

VR:n kärrymyynti, tuo maksimaalisen vittuilun tympeä huipentuma, ammattitaidon ja asiakaspalvelun täydellinen musta aukko. Junan keittiökopin uumenista leviää vankka tupakan ja vanhan viinan käry. Kärrymyyjäksi päätynyt YH-äiti se siellä kerää voimia Lasolista ja virsikirjasta, jotta jaksaisi vittuilla matkustajille mahdollisimman tehokkaasti. Juna nyykähtää liikkeelle mutta kärrymyyjä ei. On varmaan liian paha darra viime reissusta, jota täytyy parennella taskumatin avulla ainakin Tikkurilaan asti kunnes voi tulla herättämään kolisevalla kärryllään.

Sitä ennen ehtii käydä niin, että juuri kun olet saamassa unen päästä kiinni, tulee kondiktaattori tarkastamaan lippuja toistamiseen, koska on humalaspäissään unohtanut keneltä on jo liput tarkastanut. Lepääminenkin on siis täysin mahdotonta, joten voi aivan hyvin tilata oluen kärryilevältä aasin ja heinänuhan erotukselta. Olut on Lapin Kultaa. Ei siis olutta vaan riistopissaa, mikä tarjotaan taskulämpimänä muovisesta kukkaruukusta. Ostoskärryneito kehtaa vielä antaa kuppaisia katseita herpeksen kukkiessa vienosti alahuulessa.

VR välitää. VR ymmärtää. VR osaa.

Aikataulut hallussa

Rovaniemellä lehdenjakajan siskon serkun veli oli nähnyt lumihiutaleen aamuyöllä. VR:n krapulaiset kondyketöörit panikoivat välittömästi ja laittoivat lossit kiinni koska olivat juoneet pakkasnesteet viinan himoissaan.

Tarvikelähetystä odoteltiin puolitoista tuntia, jotta matka pääsisi jatkumaan. Tämä kaikki on tietysti ihan OK VR:ltä, koska odottava asiakas ei ole tärkeä ja sehän on vain mukavaa odotella junaa toista tuntia.

VR osaa

Valtionrautatietosaa yhdys sanat yhtähienosti kuin krapulainen peruskoulunsa keskenjättänyt kondiktaattori. Kertakaikkisenparasta mainontaapitkään aikaan. Hyvä VR. Olen ylpeäteistä ja teidänpätevästä mainos toimistosta, mikävarmasti laskuttaa 200€/h oikoluvusta ja yhdys sana virheistä huolimatta. Tämäsumma tietenkinluonnollisesti tullaanlisäämään lipunhintaan ja maksatetaanasiakkailla jotta tympeät lipuntarkastajat saavat vastedeskin aamukaljansa.

Typerää touhua

Miksi ihmeessa nuo VR:n idiootit eivät voi pitää julkista kirjaa varatuista istumapaikoista pikajunissa. On täysin naurettavaa, että satoja euroja maksava asiakas ei pääse istumaan kotimatkallaan. Toinen yhtä rasittava tämän rautatieyrityksen junttien asia on ravintolakärryt. Ne lähtevät liikkeelle vasta kun juna on pysähtynyt pääasemilla jolloin satunnaisen oluen juomiseen ei jää viittä minuuttia enempää aikaa kunnes juna saapuu määränpäähänsä. Erityisen ärsyttäväksi tämän tekee se alkoholilta haiseva lipuntarkastaja joku tulee tivaamaan lippua tuhdissa nousuhumalassa. Onko VR:n palveluksessa lainkaan selviä ihmisiä?

Seisomapaikka ikkunan vierestä kiitos.

Jälleen kerran pitkän ja ahdistavan työpäivän jälkeen pitäisi vielä jaksaa tunkeutua Helsingin rautatieaseman pummien läpi IC-luokan junaan ärsyttävien turistien hidastellessa tiellä. Juna sattuu tällä kertaa lähtemään ajallaan joten olen kohtuu pirteällä päällä tilanteen huomioon ottaen. Tilanne muuttuu toki hetkellisesti, tai kenties lopullisesti huonompaan suuntaan kun vaunussa harhaillut paikkalipun omaava turisti tulee nillittämään että istun hänen paikallaan. No, en jaksa kommunikoida idioottien kanssa joten vaihdan sanaa sanomatta toisaalle etsimään vapaata paikkaa.

Noin kahden vaunun päästä semmoinen löytyykin. Istuudun alas ja otan takin pois päältäni junan saapuessa Pasilaan. Eikä menee aikaakaan, niin on taas paikkalipputuristi ahdistelemassa minua. Ei muuta kuin kamat kantoon ja taas etsimään kolmatta paikkaa. Tämä löytyy jostain parin vaunun päästä jälleen. Nyt ehkä saisin istua loppumatkan ja avaan jopa kirjan kuvitellessani, että olemassaoloni ja oikeuteni olisi turvattu.

Juna saapuu Tikkurilaan vaihtopaikalle jolloin tietenkin sieltä tuppautuu matkaan lisää pellejä pakollisine paikkalippuineen ja minä vaihdan viimeisen kerran paikkaa. Päätän seistä seuravaan tunnin meluisassa välitilassa vaunujen välissä, mihin toivoaksen VR:n kaltainenkaan paskafirma ei myy ainuttakaan paikkalippua. Tärkeilevä vanhalta viinalta haiseva lipunmyyjä kehtaa vielä tulla tarkistamaan kuukausilippuani eikä anna minulle selkeää vastausta onko junassa paikkoja, joihin ei tietokonepalvelu ole myynyt paikkalippuja. En viitsi enää puhua hänellekään koska hän ei ole sen arvoinen.

VR - sitä itseään

VR on kuten YLE. Sen tarkoituksena on saada asiakas tuntemaan itsensä paskaksi. Miten Yleisradio tähän sitten liittyy? No, sehän maksattaa kaiken asiakkailla ja tarjoaa ohjelmaa, mikä alkaa pitemmän päälle vituttamaan. On hyvin alentavaa katsoa kun rantaruotsalaiset askartelevat herraskartanoissaan sen sijaan, että tekisivät päivisin töitä. Miksi minä en voi nauttia elämästä vaan minun täytyy päivittäin matkustaa toiseen kaupunkiin töihin 70-luvulle jämähtäneillä kulkupeleillä?

Matkustaminen sinänsä on ihan mukavaa touhua mutta päivittäinen sikolätissä istuminen ei ole ihmisarvoista elämää. Tällä tarkoitan ns. taajamajunia joilla köyhät keskituloiset kulkevat työmatkansa.

• jaloille ei ole tarpeeksi tilaa jos olet onnekas ja pääset istumaan
• istumaan ei pääse koska vaunuja ei ole tarpeeksi
• naapuripenkissä haisee hiki tai deodorantti
• joku lakkaa kynsiään
• pummilla matkustava manne hölöttää niitä näitä
• teinipissis puhuu isoon ääneen kännykkäänsä koska hän on olemassa ja kaikkia kiinnostaa hänen tärkeät asiat
• viinalle haiseva konduktööri ramppaa edestakaisin levittämässä hajuaan
• kuulutukset, miksi työmatkalaisille tarkoitetussa junassa on kuulutukset VR WTF?

Lippujen hinnat ovat täysin järjettömällä tasolla. Hyvässä lykyssä saat maksaa kuukausittaisesta matkailusta pienen yksiön vuokran verran. Ja vastineeksi saat sitä itseään: sontaa. Tuntuu siltä että konduktyyreiksi pyrkii hieman samantyyppisiä luonteita kuin vartijakoulutukseen. Ihmissuhdetaidot ovat olemattomat ja aina vittuillaan. Luulisi että edes tuossa työssä olisi tärkeää osata kunnioittaa asiakasta. Mutta kun ei.