VR:n kärrymyynti, tuo maksimaalisen vittuilun tympeä huipentuma, ammattitaidon ja asiakaspalvelun täydellinen musta aukko. Junan keittiökopin uumenista leviää vankka tupakan ja vanhan viinan käry. Kärrymyyjäksi päätynyt YH-äiti se siellä kerää voimia Lasolista ja virsikirjasta, jotta jaksaisi vittuilla matkustajille mahdollisimman tehokkaasti. Juna nyykähtää liikkeelle mutta kärrymyyjä ei. On varmaan liian paha darra viime reissusta, jota täytyy parennella taskumatin avulla ainakin Tikkurilaan asti kunnes voi tulla herättämään kolisevalla kärryllään.
Sitä ennen ehtii käydä niin, että juuri kun olet saamassa unen päästä kiinni, tulee kondiktaattori tarkastamaan lippuja toistamiseen, koska on humalaspäissään unohtanut keneltä on jo liput tarkastanut. Lepääminenkin on siis täysin mahdotonta, joten voi aivan hyvin tilata oluen kärryilevältä aasin ja heinänuhan erotukselta. Olut on Lapin Kultaa. Ei siis olutta vaan riistopissaa, mikä tarjotaan taskulämpimänä muovisesta kukkaruukusta. Ostoskärryneito kehtaa vielä antaa kuppaisia katseita herpeksen kukkiessa vienosti alahuulessa.
VR välitää. VR ymmärtää. VR osaa.
